Tiedolla ja tunteella – Oppimiskäsitykset syntyivät viisauden rakastamisesta
Blogisarja käsittelee tiedolla ja tunteella työpaikkaohjaukseen liittyviä teemoja yritys- ja työelämää alati kiinnostuneena seuraavan työelämäasiantuntijan näkökulmasta. Tässä kirjoituksessa Rita Onkalo pohtii erilaisten oppimiskäsitysten vaikutuksia ohjaamiseen.
Behaviorismi perustuu ulkoiseen käytökseen
Pyöräilin posket punaisena sunnuntaiseen pyhäkouluun. Sain hellyttävän karitsatarran tehtävävihkooni.
Hieman myöhemmin kajahtivat karttakepin sivallukset vihreään liitutauluun. ”TABULA RASA!” Tunti alkoi. Pavlovin koirat jäykistyivät ahtaisiin pulpetteihin. Opettajan karjaisu kateederilta väreili pitkään selkäpiissä. Liitu vinkui. Jäljensimme ja jäljittelimme. Uskaliaimmat viittasivat. Opimme?
Behaviorismin mukaan oppiminen on reaktio ympäristön ärsykkeisiin, jota mitataan tarkkailemalla käyttäytymistä. Tarkastelussa on oppijan näkyvä toiminta, eikä se mitä mielessä tapahtuu.
Behaviorismin mukaan oppiminen perustuu palkitsemiseen, rangaistuksiin ja ehdollistumiseen. Oppijoita kannustetaan toivottuun käyttäytymiseen palkkioilla tai välttämään ei-toivottua käytöstä negatiivisilla seurauksilla. Tässä käsityksessä mallioppiminen ja sijaisvahvistuminen ovat keskeisiä. Oppijat tarkkailevat ja jäljittelevät toistensa toimintaa sekä seuraavat, miten muita palkitaan tai rangaistaan.
Ohjaajan rooliin kuuluu käyttäytymisen ohjaaminen esimerkiksi aikataulujen, ehtojen, ja sääntöjen avulla. Vaikka behaviorismi ei enää hallitse oppimiskäsitystä, sen vaikutus näkyy esimerkiksi tietokoneavusteisessa oppimisessa, jossa vuorottelevat välitön palaute ja asteittain etenevät tehtävät.
Ihminen on humanismin keskiössä
Sain seurata aitiopaikalta steinerpedagogiikkaa, joka pohjautuu humanistiseen oppimiskäsitykseen. Oppija oli omassa tahdissaan kasvava ihminen ja itseohjautuva kokonaisuus. Hänestä haluttiin löytää – ja löydettiin – tunteva, tahtova ja kehittyvä yksilö. Pehmeät hetket jäivät leijumaan ilmaan. Aika tuntui venyvän loputtomiin, ajoittain se pysähtyi. Opittiin?
Humanistisessa oppimiskäsityksessä oppija nähdään kokonaisuutena. Tärkeää ei ole vain se, mitä opitaan, vaan myös se, miten ihminen kasvaa, kokee ja löytää tapansa oppia. Oppiminen perustuu sisäiseen motivaatioon ja haluun toteuttaa omia kykyjä ja taipumuksia.
Humanismissa oppimista mitataan enemmän laadulla kuin määrällä. Oppimista arvioidaan itsearvioinneilla, kuten päiväkirjoilla, esseillä ja lomakkeilla, tai portfolioilla, säännöllisillä keskusteluilla, testeillä, haastatteluilla, projekti- ja ryhmätöillä sekä esitysten ja vertaisarvioinnin avulla. Tavoitteena on luoda kokonaisvaltainen kuva oppijan oppimisesta ja kasvusta, ei pelkästään mitata tiettyjä taitoja tai tietoja.
Oppijan ainutlaatuisuus tunnustetaan ja hänen henkilökohtaisia vahvuuksiaan tuetaan, esimerkiksi yksilöllisillä oppimissuunnitelmilla ja joustavilla oppimismenetelmillä. Oppiminen on prosessi, jossa oppija reflektoi omia kokemuksiaan ja oppii niistä. Vuorovaikutus muiden kanssa – keskustelut, ryhmätyöt ja yhteiset projektit – auttavat kehittämään sosiaalisia taitoja ja tarjoavat mahdollisuuden oppia myös toisilta. Kun oppija kokee olonsa hyväksytyksi ja kannustetuksi, hänen itseluottamuksensa ja luovuutensa pääsevät kukoistamaan.
Ohjaaja kannustaa ja varmistaa hyvinvoivaa oppimista, hän ei ole pelkästään tiedon jakaja. Humanismin piirteet ovat mielestäni nykyisin esillä mm. ilmiöoppimisessa tai henkilökohtaistamisen eetoksessa. Oppija halutaan keskiöön. Hänet asetetaan aktiiviseksi toimijaksi, joka oppilaitoksen ja työelämän ohjauksella ottaa vastuun puuttuvan osaamisensa hankkimisesta.
Kognitivismi ja mieli
Työelämä, ammatti- ja ammattikorkeakoulut sekä yliopistot muodostavat yhdessä ajattelun, tiedon ja taidon älyllisen sulaton – selkärangan, joka kantaa yhteiskuntaa eteenpäin. Ne ovat yhteisöjä, joissa kognitiiviset prosessit kohtaavat arkisesti ja arvovaltaisesti.
Kognitivismi tutkii mielen prosesseja, kuten ajattelua, muistia ja ongelmanratkaisua. Se keskittyy siihen, miten ihmiset käsittelevät tietoa, oppivat ja muistavat.
Kognitiivinen oppimiskäsitys perustuu oppijan aktiiviseen rooliin. Oppija tekee havaintoja, vastaanottaa ja käsittelee tietoa, tallentaa muistiinsa ja prosessoi. Oppijalle syntyy jäsentyneitä tietorakenteita, joiden kautta ymmärretään ja tulkitaan maailmaa. Uutta tietoa sulautetaan aikaisempaan rakenteeseen ja muokataan samalla uudeksi.
Metakognitiossa oppija on jo tietoinen ajatteluprosesseistaan. Hän säätelee omaksumistaan esimerkiksi valitsemalla oppimisstrategian (esim. muistiinpanotekniikat, käsite- ja miellekartat) ja arvioi oppimistaan (reflektiot).
Ohjaajan näkökulmasta oppimisen arviointi voi olla formatiivista eli oppimisen aikaista, jolloin ohjaaja antaa jatkuvaa palautetta ja ohjaa oppimista. Tämä voi sisältää testejä, kyselyjä ja keskusteluja. Summatiivinen arviointi puolestaan keskittyy oppimisen lopputuloksiin, kuten projektien tai esitysten arviointiin. Tiedon soveltaminen ja osaamisen osoittaminen näkyy käytännön taidoissa ja työsuorituksissa. Tämä ideologia todentuu nykyisessä ammatillisessa koulutuksessa.
Konstruktivismin rakennuspalikat
Konstruktivistinen oppija on kuin inspiroitunut kokki. Keittäjä valitsee raaka-aineet, oppija poimii ja yhdistää tietoa eri lähteistä. Kulinaarinen taituri soveltaa reseptejä ja luo uutta, oppija käyttää aiempaa tietoa eli skeemoja ja rakentaa erilaista ymmärrystä. Keittiömestari maistaa ja säätää, niin myös edistynyt oppija, joka reflektoi, arvioi ja muokkaa itse omaa oppimistaan (metakognitio). Molemmat stimuloituvat paitsi itsestään myös vuorovaikutuksesta ja ympäristöstään.
Konstruktivismi perustuu ajatukseen, että oppijat rakentavat tietoa itse, aktiivisesti omien kokemustensa ja aiemman tietonsa pohjalta. Se nähdään myös monien oppimisteorioiden sateenvarjoterminä ja monipuolistavana täydentäjänä.
Oppija ei ole passiivinen tiedon vastaanottaja, vaan muokkaa koko ajan aktiivisesti tietoa kokemustensa ja aiemman tiedon perusteella. Oma tiedonmuodostusprosessi on yhtä keskeinen kuin yhteisöllinen ja vuorovaikutteinen oppiminen ja ympäristö. Oppija arvioi jäsentyneesti kokemuksiaan, oppimistaan ja ymmärrystään.
Oppiminen on ”käynnissä ja auki”, koska se perustuu oppijan aktiivisuuteen, uteliaisuuteen, itseohjautuvuuteen, reflektoituihin kokemuksiin, merkityksellisyyteen ja vuorovaikutukseen. Ohjaajan voi kulkea rinnalla mentorin ja coachin tapaan. Oppimisen arvioinnissa käytetään portfolioita, soveltavia projektitöitä, esityksiä, reflektiivisiä tehtäviä, miellekarttoja sekä oppimisprosessin aikana ohjaavia ja oppimista tukevia palautekeskusteluja.
Mitä sanoisin huomisen työpaikkaohjaajalle ja mentorille?
Oppimiskäsityksissä ei ole oikeaa eikä väärää. Valitset parhaan ohjaustyylin ja yhdistelmäsi suhteessa tavoitteisiin, oppimisympäristöihin ja sisältöihin.
- Jos harjoitellaan taitoa ja tarvitaan toistoa: behaviorismi
- Mikäli korostetaan yksilön kehitystä: humanismi
- Jos pitää omaksua ja muistaa: kognitivismi.
- Kun ratkaistaan ongelmia ja sovelletaan: konstruktivismi.
Aikuinen arvostaa usein itseohjautuvuutta, nuori voi hyötyä ohjatummasta rakenteesta. Kysy ja kuuntele oppijan toiveet.
Osaamisella on keskeinen merkitys yksilön, työelämän ja koko kansantalouden näkökulmasta. Mantra – eikä syyttä! Ehkä siksi itsekin palaan työssäni toistuvasti kysymyksiin ja käsityksiin siitä, kuinka oppiminen lopulta tapahtuu ja mitä se de facto on? Milloin ja miten se toteutuu täydellisimmin? Mitä vastaisit?
Tutustu kirjoittajaan
Artikkelin kirjoittaja on Salpauksen yritys- ja työelämäpalveluiden työelämäasiantuntija; insinööri, ammatillinen opettaja, näyttötutkintomestari ja valtiotieteiden maisteri Rita Onkalo. Hänen työtehtäviinsä kuuluu Salpauksessa työelämäyhteistyö ja työelämässä oppimisen edistäminen sekä työpaikkaohjaaja- ja mentorikoulutusten koordinointi ja kehittäminen.
Ritan sanoin: “Asiakastyö – parasta!”
Lisää aiheesta
Kysy lisää
