Nelli Heikkinen oli kuullut Ammatilliseen koulutukseen valmentavasta koulutuksesta eli Valmasta. Tälle tiedolle tuli tarvetta, kun hän siirtyi peruskoulun jälkeen lukioon. Hän huomasi jo ensimmäisen syksyn aikana, ettei lukio-opiskelu tuntunut omalta jutulta. Jotain oli keksittävä ja nyt tieto Valma-koulutuksesta oli tarpeen. Niinpä hän haki ja pääsi Valmaan.
Puolen vuoden mietintätauko
Heikkinen aloitti Valmassa heti vuodenvaihteen jälkeen. Hän pääsi mukaan ryhmään, joka muodostui samaan aikaan aloittaneista. Heikkinen viihtyi, ryhmä oli pieni ja kiva ja toimiminen rentoa ja mukavaa. Valmassa sai valita mieleisiään kursseja.
Heikkisen Valma-opinnot kestivät puoli vuotta, mutta hän ennätti siinä ajassa paljon. Hän suoritti opintoja, joista hän sai hyötyä yhteishaussa. Hankki hygieniapassin. Löysi työpaikan Launeen McDonald’sista, jonne häntä kysyttiin työhön tutustumisen jälkeen kesätöihin ja vielä jatkamaan kesän jälkeen. Harrastekursseilla hän teki betonista tuolin, videoeditointikurssilla ryhmän tehdessä lyhytelokuvia hän oppi kuvaamaan videoita ja editoimaan niitä.
– Valma toi elämään arkea ja säännönmukaisuutta, hän lisää.
Valman kautta hän löysi myös tulevan opiskelupaikan. Valmassa tutustuminen eri opintoihin oli helppoa: listasta saattoi katsoa, mihin opintoihin sai mennä tutustumaan ja milloin. Heikkinen kävi tutustumassa muutamaan eri koulutukseen. Nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajan opinnot eivät olleet hänelle ennalta tuttuja, niin tutustumisen jälkeen hän päätti, että tänne hän haluaa.
Heikkinen toteaa, että parasta Valmassa oli hyvä opettaja sekä mukava ja rento ilmapiiri. Hän toteaa näiden vaikuttavan oppimiseen ja suhtautumisessa koulunkäyntiin. Omaa alaa etsivää tai siitä epävarmaa hän kannustaa hakeutumaan Valmaan.
– Valmassa saa vuoden lisää aikaa miettiä. Samalla voi käydä tutustumassa haluamaansa alaan ja varmistaa sen sopivuus itselle. Valmasta saa myös uusia kavereita. Lisäksi on paikka, minne mennä arkisin, Heikkinen toteaa.
Valman jälkeen tiimiopiskelijaksi
Valman jälkeen Heikkinen lähti opiskelemaan nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi. Uusien opintojen hän sanoo olevan sosiaalista, avointa ja ihmisläheistä. Koulutuksen hyviä puolia ovat Heikkisen mielestä, että voi suuntautua työskentelemään eri ikäisten pariin ja hakeutua erilaisiin paikkoihin. Myös jatko-opinnot ovat mahdollisia.
Parasta uusissa opinnoissa Heikkisen mielestä on tiimioppiminen, jossa asioita opitaan hakemalla tietoja itse ja tekemällä asioita käytännössä. Myös oma-aloitteisuutta tarvitaan. Vapautta opintoihin tuo tiimin mahdollisuus sopia miten ja missä opiskellaan. Opiskelu ei ole tavanomaista luokassa istumista, tänään tapaaminen voidaan sopia toisaalla ja huomenna ollaan taas koululla. Yhdessä tekemällä omaa osaamista jaetaan samalla myös toisille. Opiskelijat tekevät kuuden viikon jaksoissa yhdessä asioita, joita opettaja ohjaa. Opettaja on koko oppimisprosessin opiskelijoiden mukana. Hän antaa perustiedot, seuraa tiedon keruuta ja projektien edistymistä sekä arvioi kerättyä aineistoa ja tehtyjä tehtäviä.
Salpausta ja nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan tai nykyisellään nuoriso- ja yhteisöohjaajan opintoja Heikkinen suosittelee ihmisläheiselle, sosiaaliselle henkilölle. Opinnot antavat mahdollisuuksia eri tehtäviin.
Heikkisellä on opintoja vielä reilu kaksi vuotta jäljellä. Tulevaisuudelta hän toivoo töitä. Jatko-opintoja hän ei vielä mieti. Toisaalta hän toteaa, ettei ole miettinyt elämää kovin pitkälle. Näin on hyvä nyt.
LISÄTIETOJA
p. 050 384 3937
tarja.l.maenpaa@salpaus.fi
Teksti: Mari Peltonen |
Kuvat: Mari Viitanen
Kategoriassa: Opiskelijatarina
Jaa tämä artikkeli: