Referenssit
• Pääsykoetunnelmia
• Painokelpoista materiaalia työstämässä
Pääsykoetunnelmia
Kynä rapisee paperia vasten. Joku kumittaa hermostuneena toisen kaivaessa penaaliaan ähkien tuskissaan. Muutama syvä huokaisu valahtaa ulos, mutta pysähtyy hermostuneeseen tunnelmaan kuin paksuun samettikankaaseen.
Ulkona on kevät ja aurinko paistaa sulattaen viimeisiä harmaantuneita lumenhyhmiä teiden reunoilta. Valo puskee itsepäisesti sisään salin ikkunoista ja valaisee sen niin, ettei kattolamppujen tarvitse olla päällä. Joku niiskaisee, on kai saanut kevätflunssan tai on tukossa siitepölystä, katupölystä, rakkaudesta ja kaikesta muusta mitä keväisin ilmassa leijuu.
Ilmassa liikkuu viiltävän arvioivia katseita. Osa niistä on hämmentyneitä, osa alistuvia ja muutama ylimielinenkin. Uusi paperi vedetään esiin toista tehtävää varten. Tehtävät kysyvät paitsi ilmaisullisia taitoja, myös luovuutta ja itsepohdintaa. Ehkä moni täällä ahkeroivista nuorista oppii jotain uutta itsestään.
Kaikki on kiinni motivaatiosta. Osa heistä joutuu väistämättä jonnekin muualle ja se luo kilpailun hengen: todista, että sinusta on tähän. Joku nousee ja kysyy arkana tietä vessaan. Jonkun maha kurisee, ja sen omistaja vaipuu syvemmin työnsä päälle, ettei häpeästä punastuneet kasvonsa näkyisi muille, vaikka kukaan ei edes katso sinnepäin.
Opettaja saapuu luokkana ja pyytää seuraavat ryhmähaastatteluun. Vastahakoisesti tai helpottuneina he jättävät työnsä kesken ja kulkevat pulpettien lomitse kohti ovea vilkuillen samalla muiden töitä. Ovi narisee jälleen kerran korviaraastavan ärsyttävästi kiinni. Moni oppii inhoamaan tuota ääntä jo pääsykokeissa. Nähtäväksi jää, moniko heistä sitä ääntä enää joutuu – tai pikemminkin saa – kuulla enää.
Ajan käsite venyy suhteettomaksi. enää ei ole minuutteja, vartteja tai tunteja. On vain tila, jossa on työtä ja tehtäviä, joka on muun maailman ulkopuolella, poissa ajasta, joka kulkee normaalisti eteenpäin kaikkialla muualla paitsi tilassa.
Ryhmähaastatteluihin, kuin myös yksilöhaastatteluihin, mennään sekavana, ajatusten ollessa kiinni työssä ja kaikissa häiriötekijöissä, jotka pulpahtelevat mieleen kuin etanat kadulla sateen jälkeen kun keskittyminen hetkeksi herpaantuu. Toivoen jälkeenpäin antaneensa itsestään haastatteluissa järkevän kuvan, he kömpivät takaisin paikoilleen, havahtuen vasta hetken päästä todellisuuteen ilman minkäänlaista muistikuvaa siitä, miten haastattelut oikeasti menivät.
Jokaisen mielessä pyörii koko päivän sama ajatus: ”Tulenko minä valituksi seuraavan vuoden audiovisuaalisen viestinnän perustutkintoon media-assistentiksi videotuotanto-puolelle?”
Sillä sen takia he täällä ovat.
Kirjoittanut Annukka Reinman, VIESN08)
Painokelpoista materiaalia työstämässä
Media-assareiden oppilaitosnäyttö huipentui näyttelyyn ja yhteisarviointiin
Graafisen viestinnän media-assistenttiopiskelijat Hollolan toimipisteessä saivat tehtäväkseen taittaa vähintään yhden aukeaman jutun opiskelijoiden yhteiseen lehteen käyttäen aiemmilla opintojaksoilla kirjoittamiaan tekstejä ja käsittelemiään kuvia. Pariviikkoisen prosessin päätteeksi taitetut sivut arvioitiin yksilökeskusteluissa sekä yhteisessä kritiikissä, jossa kaikkien valmiit työt olivat esillä.
