Oppisopimuksen historiaa

Nelituhatvuotinen historia

Tiesitkö, että savitauluihin piirretyt asiakirjat kertovat ensimmäisten oppisopimusten tehdyn jo nelisentuhatta vuotta sitten. Myös muinaisen Mesopotamian lainsäätäjä-kuningas Hammurabi (1792 - 1750 eaa.) on kahdessa lakipykälässään viitannut työssä opettamiseen seuraavasti:

      §188: "Jos käsityöläinen on ottanut pojan kasvatikseen ja
      opettanut hänelle kättensä työn (=ammattinsa), häntä ei voida
      vaatia takaisin (eli adoptiota ei voida purkaa)."
      §189: "Jos hän ei ole opettanut kättensä työtä, niin kasvatti saa
      palata isänsä taloon.

Vanhoissa asiakirjoissa mainitaan vaativina ammatteina kankaantekijä, puuseppä ja sinetinkaivertaja. Rakennusmestariksi valmistumiseen vaadittiin peräti kahdeksan vuoden oppiaika.

Keskiajan Eurooppa

Ammattikuntien historia Euroopassa keskittyy 1300- ja 1400-luvun Englantiin, Italiaan ja Ranskaan - lähinnä taide-, käsityö- sekä muihin käytännön ja kädentaidon ammatteihin. Järjestelmä laajeni Hansa-kaupan ja Baltian maiden kautta Ruotsiin 1500-luvulla.

Suomessa järjestelmällinen oppisopimustoiminta kehittyi 1600-luvulla. Oppipojat ja kisällit oppivat käsityöläisammatin tekemällä työtä mestarien työpajoilla ja ohjauksessa. Huomio kiinnitettiin myös kasvatukseen, sillä käytännön syistä kisällin piti olla naimaton. Hänet oli tällöin helpompi majoittaa mestarin asunnolle.

Kisällikirjan saajalta edellytettiin hyvän käytöksen lisäksi pyrkimystä kehittää itseään. Näitä avuja arvostetaan yhä tänäkin päivänä. Henkilökohtaisia suhteita koulutus ei sentään enää säätele - vaikka aktiivisen opiskelijan toiminta usein heijastuukin myönteisesti paitsi työyhteisöön, myös vapaa-aikaan.

Osaamisen ja laadun tärkeys

Ammattikuntalaitokselle "pyhiä" asioita ovat alusta alkaen olleet
- ammatillinen osaaminen
- tuotteiden ja palvelujen korkea laatu sekä
- kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen markkinoilla.

Kisällinvaellukset - kansainvälisyyttä kautta aikojen

Oppipoika-, kisälli- ja mestarijärjestelmään kuuluivat ns. kisällinvaellukset. Ne ulottuivat laajasti eri puolille kotimaata ja Eurooppaa. Työskentely eri kulttuureissa ja paikallisten mestarien ohjauksessa vahvisti ammatillisia valmiuksia ja vauhditti uusien työmenetelmien ja tuoteinnovaatioiden leviämistä.

Lakisääteistä Suomessa jo vuodesta 1923

Varsinaisesti oppisopimusta koskeva laki säädettiin Suomessa 1923. Koulutus lähti liikkeelle käsityöaloilta. Samalla toivottiin, että koulutus yleistyisi erityisesti teollisuudessa, jossa ei tuolloin ollut juuri minkäänlaista koulutustoimintaa. Työmarkkinakeskusjärjestöt ovat tehneet omalta osaltaan tärkeää taustatyötä paitsi työehtosopimusten, myös koulutusjärjestelmän rakentamiseksi.

Seuraava lakiuudistus tehtiin 1967, jolloin mm. oppisopimuskoulutuksen paikallishallinto ulotettiin kaikkiin kuntiin, säädettiin oppiohjelmat eri ammatteihin sekä liitettiin teoriaopetus järjestelmälliseksi osaksi oppisopimuskoulutusta.

Vuonna 1993 voimaan astunut laki korosti oppisopimusten koulutuksellista luonnetta. Oppisopimusten asemaa parannettiin koulutusvaihtoehtona oppilaitosmuotoisen ammattikoulutuksen rinnalla. Työssä oppiminen ja tietopuolinen oppiminen lähentyivät toisiaan. Arviointi tuli oleelliseksi osaksi oppisopimuskoulutuksen oppimisprosessia.

Tunnistettu ja tunnustettu osaaminen

Nykyinen näyttötutkintojärjestelmä otettiin Suomessa käyttöön 1994. Vaatimattoman alun jälkeen siitä on kehittynyt - elinikäisen oppimisen hengessä - koulutuspoliittinen menestystarina. Järjestelmä siirtää kulttuuria sukupolvelta toiselle ts. valmistaa työntekijöistä ammattitaitoista työvoimaa sekä toteuttaa yhteiskunnallista valintaa sijoittaen ihmiset erilaisiin työpaikkoihin.

Työelämälähtöinen ja -keskeinen järjestelmä tekee osaamista näkyväksi. Tutkintorakenne, tutkintojen perusteet, tarvittavan ammattitaidon hankkiminen sekä osaamisen arvioiminen rakentuu kolmikantayhteistyössä (työntekijä, työnantaja ja koulutuksen järjestäjä).

Suomessa näyttötutkintojärjestelmän "omistaa" eli sen vastuuviranomaisena toimii Opetushallitus (OPH). Monissa Keski-Euroopan maissa, esim. Saksassa ja Itävallassa se on osa kauppakamarijärjestelmää.

1990 - luvun lopulla tehdyt lainsäädännön uudistukset, asetukset ja määräykset ovat muuttaneet koulutuksen järjestäjien hallinnoimia oppisopimuskoulutuksen käytänteitä opiskelijan näkökulmasta henkilökohtaistetumpaan suuntaan.

Opetusministeri Henna Virkkunen päätti 2009 korkeakouluissa alkavista korkeakoulutettujen oppisopimustyyppisistä täydennyskoulutuksista. Kyseessä on kokonaan uusi koulutusmuoto, joka tuo hyvän lisän aikuiskoulutukseen. Oppisopimuskoulutus työelämälähtöisenä ammatillisen koulutuksen järjestämismuotona on kasvattanut suosiotaan koko 2000-luvun ajan ja sen vuotuinen opiskelijamäärä on nykyään noin 50 000.

Oppisopimus Päijät-Hämeessä

Vuoden 1967 lainsäädännön mukaan koulutusta johti kunnallinen ammattioppilaslautakunta, joka mm. myönsi työnantajille koulutusoikeuden ja hyväksyi oppisopimukset. Paikallishallinnosta vastasi virkasuhteinen koulutustarkastaja, jonka asetuksen mukainen pätevyysvaatimus oli insinöörin tutkinto.

Lahden kaupungin ammattioppilaslautakunnan ensimmäinen sivutoiminen koulutustarkastaja oli Markku Hakovirta. 1970-luvun alussa hänen seuraajakseen valittiin ensimmäiseksi päätoimiseksi koulutustarkastajaksi Mauno Anttila. Silloinen toimisto sijaitsi Torikadulla Lahden nuorisotoimiston yhteydessä.

Anttilan siirryttyä Päijät-Hämeen ammattikoulun puuosaston opettajaksi, tuli hänen sijaisekseen kesäkuussa 1977 Etelä-Karjalan -koulutustarkastajapiiristä koulutustarkastaja Anja Luoma-aho. Hän hallinnoi Päijät-Hämeen koulutuskuntayhtymän 88:aa oppisopimusta, yhdessä osa-aikaisen opintosihteerin kanssa. Suurimmat alat olivat puusepän- ja vaatetusteollisuus, kirjapainoala sekä kaupan myyjät.

Oppisopimuskoulutuksessa noudatettiin ammattikasvatushallituksen vahvistamia tarkkoja oppiohjelmia, joita oli noin 200 eri ammattiin. Opiskelijat merkitsivät työssä oppimisen tavoitteiden toteutumisen vaalean vihreään harjoittelukirjaan tunnin tarkkuudella. Arviointiin liittyi jo tuolloin kolmesti vuodessa täytettävä koulutuskertomus (nykyinen väliarviointi). Toimistossa tiedot säilytettiin rullakossa liikuteltavassa pahvisessa kortistossa - vaikka toimistolla olikin yksi yhteinen tietokone.

Koulutustarkastajalla ei ollut nykyisin olevaa oikeutta ostaa tietopuolista koulutusta muista oppilaitoksista, mutta hän saattoi hankkia oppilaittensa tietopuolisen koulutuksen eri ammattioppilaslautakuntien järjestämiltä oppisopimuskursseilta. Kurssianomukset tehtiin ammattikasvatushallitukselle, jonka tehtävä oli myös löytää sopiva kurssin järjestäjä. Työnantajilla oli velvollisuus lähettää oppilaansa kursseille ja joillakin aloilla heille maksettiin kurssiajalta palkka.

Ammattikasvatushallitus maksoi myös työnantajien koulutuskorvaukset. Hakemukset piti lähettää kolmena kappaleena. Korvausmäärät oli etukäteen vahvistettu ja luokiteltu ammateittain kolmeen eri ryhmään.

Oppitodistukseen kirjattiin toteutuneet tuntimäärät ja sen allekirjoitti työnantaja. Todistuksen liitteenä oli oppilaitoksen kurssitodistus, jossa oli tuntimäärien lisäksi myös arvosanat.

Oppisopimuskoulutus ei ollut alussa tutkintotavoitteista. Myöhemmin opiskelijoille tuli mahdollisuus edetä urallaan suorittamalla ammatti- tai ylemmän ammattitutkinnon. Tiedotus ja markkinointi oli hyvin vähäistä, joskus jopa kiellettyä, koska pelättiin oppilaskatoa ammattikoulusta palkallisen koulutusmuodon pariin. 

Koulutuskeskus Salpaus yksi Suomen suurimmista

Oppisopimustoimiston ja - keskuksen toimipaikka kulki Lahdessa Torikadun, Vipusenkadun, Päijänteenkadun ja Vapaudenkadun kautta Kiveriönkadulle. Vuonna 2004 Päijät-Hämeen koulutuskonsernin organisaatiomuutoksen yhteydessä nykyiset Koulutuskeskus Salpauksen Aikuiskoulutus ja työelämäpalvelujen toimijat
(5 opintosihteeriä, 9 koulutustarkastajaa ja aikuiskoulutusjohtaja) sijoittuivat koulutusaloittain viiteen toimipisteeseen eri puolille kaupunkia.

Laki- ja rahoitusjärjestelmän sekä työvoima-, elinkeino ja koulutuspoliittisten muutosten myötä koulutustoiminta Päijät-Hämeessä on kasvanut voimakkaasti. Tällä hetkellä Salpaus kuuluu Suomen kymmenen suurimman oppisopimuskoulutuksen järjestäjän
(2010: 90 kpl) joukkoon. Salpauksella oli  heinäkuussa 2010 voimassa 1 303 oppisopimusta. Oppilaitoksella on tutkinnon järjestämissopimukset 110 tutkintoon. Koulutustarkastajat voivat tehdä oppisopimuksia kaikkiin OPH:n vahvistamaan 393 (2010) tutkintoon. Lisäksi he voivat tehdä sopimuksia valtakunnallisesti, vaikka toiminta Päijät-Hämeeseen luonnollisesti keskittyykin.

Yhteistyössä eteenpäin

Yhteistyötä tehdään laajasti työnantajien, viranomaisten, koulutuksen järjestäjien, järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa koti- ja ulkomaisessa verkostossa.

Tämän päivän näyttötutkintojärjestelmä on moniulotteinen. Sen yhteiskunnallisesti vankan koulutus-, työvoima- ja elinkeinopoliittisen painoarvon lisäksi yhä vahvistuvana näkökulmina ovat maahanmuuttaja- ja innovaatiopolitiikka.

Toivomme, että yksilön tasolla historia toistaa itseään. Työelämä ja ammattikunnat voivat olla - yhdessä tutkinnon suorittajan kanssa - ylpeitä ja hyödyntää perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinnon suorittajan osaamista!

Lähteet:

Anttila, M. Sähköposti 27.8.2010

Kaisaniemi, A. & Määttä, V. 2000. Opas oppisopimuskoulutukseen. Helsinki: OPH.

Karkola, T. 19.5.2010. Juhlapuhe. Hämeen Härkätie - Tiedon valtatiellä. Näyttötutkintomestareiden valmistumisjuhla. Rantasipi Aulanko. Hämeenlinna.

Lampinen, O. & Laukkanen, E. & Poropudas, O. & Ravantti, H. & Rinne, R. & Volanen, M. V. 2003. Kohti asiantuntijayhteiskunnan koulutuspolitiikkaa. (toim. Poropudas & Volanen). Helsinki: Kirja kerrallaan.

Luoma-aho, A. 19.5.2010. Haastattelu (Onkalo, R).

Suomalainen, H. 2009. Oppisopimuskoulutuksen yleinen tila sekä sen laadun ja vaikuttavuuden kehittäminen. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:1. Helsinki. OPM.