Referenssit, Hyviä juttuja
- Itse tehdyt lumikengät voivat pelastaa
- Kohti köysitoiminnanohjaajan pätevyyttä
- Haaveena ravihevosten valmentaminen omalla tallilla
- Ulkoilureittejä rakentamassa Isojärven kansallispuistossa
- Asikkalan uusi eläinhoitola
- Kansainvälisiä vieraita Asikkalassa
- Luonto-ohjaajat huskytarhalla
- Kissanpäivillä tutustuttiin luonnonvara-alaan
- Maatalousopetusta 100 vuotta, Lahti-Asikkala
- Luonto-ohjaajaopiskelijat vaelluksella Seitsemisen kansallispuistossa
- Työssäoppiminen Afrikassa syksyllä 2008
- Marjanviljelijäksi opiskeleva Arto Viitailasta kertoo
Itse tehdyt lumikengät voivat pelastaa
Salpauksen luonto-ohjaajaopiskelijat opettelivat maaliskuun suojasäillä valmistamaan lumikenkiä luonnonmateriaaleista. Upottavilla keväthangilla käveleminen on hidasta ja raskasta, mutta lumikenkien avulla maastosta pääsee turvaan esimerkiksi moottorikelkan juututtua hankeen tai eräsuksen katkettua.
Omatekoiset lumikengät voi tehdä monella eri tavalla, mutta kerä narua ja puukko on maastossa liikkujalla oltava omasta takaa. Esimerkiksi taipuisat pihlajan vesat tai suorat kuusen oksat ovat hyvää raaka-ainetta lumikengille, jotka auttavat jakamaan kulkijan painon laajemmalle lumipinnalle.
Taito valmistaa lumikengät on osa talviturvallisuutta, mutta se auttaa myös ymmärtämään lumikenkien rakennetta ja käyttöä uudella tavalla.
Kohti köysitoiminnanohjaajan pätevyyttä
Luonto-ohjaajan ammattiin kuuluu erilaisten luontoaktiviteettien ohjaaminen asiakasryhmille turvallisesti ja elämyksellisesti. Joihinkin luontoaktiviteetteihin liittyy kuitenkin sellaisia vaaratekijöitä, että niitä ohjaavilta edellytetään lajiliiton myöntämää ohjaajan pätevyyttä.
Koulutuskeskus Salpauksen Asikkalan toimipisteessä opiskelevilla luonto-ohjaajilla on halutessaan mahdollisuus opiskella sekä melonta- että köysitoiminnanohjaajan tutkintoon vaadittavalle tasolle. Varsinainen ohjaajakoe on suoritettava lajiliittojen järjestämillä kursseilla. Salpauksen tarjoamilla valinnaiskursseilla on kuitenkin mahdollista harjoitella omia taitoja ja toisten ohjaamista kouluttajan johdolla sekä hankkia varmuutta ja kokemusta ryhmän tuella.
Syksyllä 2011 ryhmä luonto-ohjaajaopiskelijoita osallistui kiipeilyn perus- ja jatkokurssille. Marraskuun lopulla järjestettiin jatkokurssin päätteeksi tasokoe, jossa arvioitiin esimerkiksi tekniikkaa ja turvallisuudesta huolehtimista. Tasokokeen läpäisseet opiskelijat harjoittelivat vilpoisessa tihkusateessa asiakasryhmän kalliolta laskeutumiseen valmistautumista Hollolan Havukalliolla. Kevätkauden harjoittelun ja kiipeilyretkien jälkeen halukkaat osallistuvat Suomen Kiipeilyliiton köysitoiminnanohjaajakurssille. Taitavimmat pääsevät valmistuttuaan työnhakuun KTO-titteli ansioluettelossaan.
Suomen Kiipeilyliitto / köysitoiminnanohjaaja KTO
Haaveena ravihevosten valmentaminen
omalla tallilla
Anni Orakselle oli selkeä valinta aloittaa hevostenhoitajan opinnot heti peruskoulun jälkeen. Nyt hän opiskelee kolmatta vuotta Koulutuskeskus Salpauksessa ja suuntautuu opinnoissaan ravihevosten hoitamiseen.
- Olen pienestä asti pitänyt hevosista. Peruskoulun ensimmäisellä luokalla aloin käydä ratsastustunneilla, mutta vasta tämän koulutuksen myötä olen tutustunut paremmin nimenomaan ravihevosiin.
Hevostenhoitajaopiskelijat voivat Koulutuskeskus Salpauksessa suuntautua myös hevoskasvatukseen tai hevosmatkailupalvelujen tuottamiseen, mutta juuri ravihevoset vetivät Annia puoleensa.
- Olen enemmän kiinnostunut hevosista kuin ratsastuksesta, siksi valitsin ravipuolen. Myös kilpaileminen kiinnostaa.
Anni haluaisi työssäoppimaan ulkomaille, mahdollisesti Pohjois-Ruotsiin. Muutamat hänen opiskelukaverinsa olivat juuri työssäoppimassa Hunterton Farmilla Yhdysvalloissa. Anni epäilee, että Suomessa raviurheilu on jäänyt moniin muihin maihin verrattuna hiukan taka-alalle, joten työssäoppiminen ulkomailla on varmasti avartavaa.
Hyvä ravihevonen on temperamenttinen
Anni suorittaa hevostenhoitajan tutkinnon lisäksi lukio-opintoja, joten hänen opintonsa jatkuvat vielä neljännen vuoden ajan. Anni kertoo, että alkuvaiheessa myös ammatillisen puolen opintoihin kuului paljon teoriaa, mutta kolmantena vuonna on keskitytty enemmän käytännön töihin ravihevosten kanssa.
Hevostenhoitajat käyvät teoriaopintonsa Koulutuskeskus Salpauksen Asikkalan toimipisteessä. Opintojensa loppuvaiheessa ravipuolen opiskelijat työskentelevät kuitenkin paljon Lahden Jokimaan tallilla, raviradan vieressä.
Annin mielestä Jokimaalla työskentely on ollut tähän asti paras osa opintoja. Toki teoriaopinnoistakin sai hyödyllistä tietoa esimerkiksi hevosten sairauksista, ruokinnasta, kengityksestä ja muusta hoidosta.
- Ajan ja treenaan hevosia täällä Jokimaalla. Nämä hevoset on tosi hyviä ja mukavia. Hyvä ravihevonen on temperamenttinen ja ottaa vähän painetta, kun sillä ajaa.
Suurin osa Salpauksen Jokimaan tallin hevosista on lahtelaisen Kemppitalli Oy:n hevosia. Kemppitallin hevoset tulevat 1-vuotiaina opetettaviksi Salpauksen tallille.
Anni toivoo, että tulevaisuudessa hänellä on oma talli, ja hän voi valmentaa työkseen omia ja muiden hevosia.
- En kuitenkaan ajattele tallin perustamista heti valmistumisen jälkeen, ensin on hyvä tehdä muille töitä.
Ulkoilureittejä rakentamassa Isojärven kansallispuistossa
Luonto-ohjaajat sekä muut luontomatkailun parissa työskentelevät hyödyntävät paljon Metsähallituksen hoidossa olevia kansallis- ja luonnonpuistojen ulkoilureittejä. Koulutuskeskus Salpauksen luontoalan opetus on jo vuosien ajan tehnyt yhteistyötä Metsähallituksen luontopalveluiden kanssa ulkoilureittiopetuksen merkeissä. Opiskelijoille mahdollisen oman yrityksen toimintaympäristön kehittäminen on helpompaa, kun ulkoilureittien suunnittelun, rakentamisen ja huoltamisen periaatteet ovat tulleet tutuiksi jo opintojen aikana.
Syksyllä 2010 opintonsa aloittaneet luonto-ohjaajaopiskelijat viettivät kaksi syksyistä päivää Isojärven kansallispuistossa Kuhmoisissa. Ryhmän tehtävänä oli päällystää vanhaa tukkijätkien käyttämä polkupyörätienpohja kivituhkalla, tutustua kansallispuiston ulkoilureitteihin ja niiden rakenteisiin sekä osallistuminen Lortikan entisen tukkikämpän ympäristön puuston raivaamiseen.
Yhteistyö Metsähallituksen kanssa antaa opiskelijoille mahdollisuuden osallistua ulkoilureittien rakennustöihin ammattitaitoisessa ohjauksessa - osa opiskelijoista valitsee ulkoilureittien rakentamisen ja huoltamisen valinnaiseksi tutkinnon osaksi. Metsähallitus saa puolestaan käyttöönsä opiskelijoiden työpanoksen ja mahdollisesti myös palvelukseensa motivoituneita työssäoppijoita.
Oman mausteensa reittirakentamispäiviin toivat saunominen Lortikan vanhassa hirsisaunassa ja yöpyminen tukkikämpän nitisevissä kerrossängyissä. Ilmeisesti kissa oli poissa talosta, kun hiiret hyppivät pöydällä ja täyttivät yön aikana eräänkin maastokengän koiranmuonalla.
Asikkalan uusi eläinhoitola
Uusi eläinhoitola valmistui Asikkalan kirkonkylään rauhalliseen maaseutuympäristöön tammikuussa 2010. Eläinhoitolan kokonaispinta-ala on reilut 500 m². Hoitolarakennus sisältää kaksi tilavaa luokkahuonetta, eläinlääkärin tilat, sosiaali- ja puhdistus-/huoltotilat, erilliset eläinhuoneet kaneille ja jyrsijöille, sekä eksoottisille eläimille. Freteille ja kissoille on myös oma huone ja koirille yhdeksänpaikkainen koirahoitola.
Kissoilla, freteillä ja koirilla on mahdollisuus päästä sisähäkeistä pihalle omiin jaloittelutarhoihin. Koirille on lisäksi tarjolla tilava juoksutustarha, jossa voi turvallisesti leikkiä pallolla tai juoksennella muiden koirien kanssa. Koirille löytyy myös paljon hyviä ulkoilumahdollisuuksia hoitolan välittömässä läheisyydessä. Koiran kanssa voi lenkkeillä Päijänteen kauniissa rantamaisemissa tai samoilla Asikkalan rauhallisissa metsissä.
Eläinlääkärin vastaanottotilan hoitohuoneessa tehdään lemmikkieläinten hoitotoimet, rokotuksista kynsien leikkuuseen. Toimenpidehuoneessa tehdään kissojen kastraatioita kuin hammaskiven poistojakin. Toimenpiteiden jälkeen eläin voidaan sijoittaa toipumaan koirahoitolan puolella olevaan erilliseen karanteenitilaan. Toipilashäkissä eläin voi rauhassa heräillä leikkauksesta eläintenhoitajien valvonnassa.
Eläinhoitolan asukkaista
Eläinhoitolassa asustaa noin 40 eri eläinlajia ja noin 60 eri eläinyksilöä. Eläinlajeiksi on valittu yleisimpiä lemmikkieläimiä, mutta on mukaan päässyt muutamia harvinaisempiakin eläinlajeja. Jyrsijöistä löytyy mm. rottia, chinchilloja ja vähän harvinaisempia perpalliduksia. Eksoottisempia eläinlajeja edustaa mm. berberinskinkki, iguaani ja madagaskarin jättiläistorakat, jotka ovat sekä lemmikkejä että ruokaeläimiä.
Eläinhoitolaan eläimet ovat tulleet kasvattajilta, eläinkaupoista, opiskelijoilta, lahjoituksina yksityisiltä ihmisiltä tai löytöeläintaloista. Uusin tulokas eläinvahvuuteemme on kuningasboa, jonka entinen omistaja oli hylännyt asuntoonsa muuttaessaan pois. Kasvatamme eläimiä jonkin verran myös itse esim. hamsterilla, viljakäärmeellä ja undulaatilla on ollut jälkikasvua. Ruokaeläimiksi kasvatamme mm. sirkkoja, matoja, hiiriä, torakoita ja vahakoison perhosia.
Eläinhoitolan toiminta
Eläinhoitola toiminta perustuu viikon mittaisiin hoitojaksoihin jonka aikana opiskelijat hoitavat eläimiä eläintenhoitajan ohjauksessa. Opiskelijalle kertyy hoitoviikkoja opiskelujen aikana 2-5 kpl. Hoitoviikon aikana opiskelijat pääsevät pareittain perehtymään eläinhoitajan käytännön työhön, joka ei ole pelkkää kanin rapsutusta tai koiran kävelyttämistä. Hoitotöihin kuuluu moninainen eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen häkkien puhdistus, ruokinta, korvien puhdistus, eläinten pesu jne.
Opiskelija käy hoitoviikon aikana normaalisti koulua. Aamulla ennen oppituntien alkua hoitoviikkolaiset tekevät hoitolan aamuhoitotoimet. Koulupäivä menee teoriaopetuksessa luentoja kuunnellen sekä käytännön työtehtävissä. Iltapäivällä koulupäivän jälkeen hoitoviikkolaiset palaavat takaisin pieneläinhoitolaan tekemään iltahoitotoimet. Hoitoviikkoon sisältyy eläinten hoito myös viikonloppuina. Hoitoviikko voi osua myös loma-ajalle, koska eläimiä on hoidettava ja ruokittava oli sitten joulu, juhannus tai pääsiäinen.
Hoitojaksojen aikana opiskelijoille tulee tutuksi eri eläinlajien oikeaoppinen käsittely, ruokinta ja samalla opitaan lukemaan eläinten käyttäytymistä. Tutustutaan eläinten elinkaareen ja perehdytään eläinten elinolosuhteisiin niin lämmön, kosteuden kuin tilavaatimustenkin osalta.
Ensi vuosi eläinhoitolassa
Vuoden vaihteessa eläinhoitolan palvelutarjonta ja koulutus monipuolistuvat, kun uusi eläinklinikka avataan. Myös hoitolan toiminta saadaan kunnolla pyörimään, ja sitä kautta
opiskelijoidemme käytännöntyöskentely lisääntyy hoitoviikkojen määrän lisääntyessä.
Tulevaisuuden tavoitteena on tarjota asiakkaille monipuolisia eläinhoitopalveluja. Saman katon alta löytyy eläinhoitolan ja -klinikan palvelut. Lisäksi tarjoamme koirille turkin hoitoa, trimmausta ja hierontaa.
Tervetuloa tutustumaan eläinhoitolaamme!
Kansainvälisiä vieraita Asikkalassa
Luonto-ohjaajan ammattitaitoon kuuluu asiakkaiden opastaminen myös englanniksi. Tätä voi onneksi harjoitella myös koululla jo perinteeksi muodostuneen ulkomaalaisten vaihto-opiskelijoiden vierailun yhteydessä. Tänä vuonna koululle saapui kuutisenkymmentä Lahden ammattikorkeakoulun vieraiksi tullutta opiskelijaa mm. Etelä-Afrikasta, Alankomaista, Venäjältä ja Belgiasta. Luonto-ohjaajaopiskelijat valmistelivat vieraille tapahtumapaikat, mm. rantasaunat ja avannot sekä ohjasivat hiihtoa erä- ja tiimisuksilla, lumikenkäilyä, pilkkimistä ja pulkkailua.
Asiakkaat viihtyivät niin letunpaistossa kuin avannossakin, ja innokkaimpia lumikenkäilijöitä noudettiin moottorikelkalla takaisin puolesta välistä Asikkalanselkää. Moni luonto-ohjaajaopiskelijoista opasti asiakkaita ensimmäistä kertaa muulla kuin suomen kielellä. Kokemus kuitenkin osoitti, että sujuu se pilkkiminen "rallikuskienglannillakin."
Luonto-ohjaajat huskytarhalla
Luonto-ohjaajien opintoihin kuuluu tutustuminen erilaisiin luontoaktiviteetteihin. Maaliskuussa tutustuimme Hauholla sijaitsevan Kennel Dacaben toimintaan. Kennelin omistaja Erja Setälä-Bäckman kertoili huskyjen hoidosta sekä koiravaljakkoajelujen ohjaamisesta asiakasryhmille. Suurin osa opiskelijoista uskaltautui myös kokeilemaan valjakkoajoa, ja huskyt Darling ja Davos kiidättivät rekeä ympäri peltolenkkiä. Monelle luonto-ohjaajaopiskelijalle huskyt tulevat tutuiksi myös työssäoppimispaikoissa, esim. Lapin ohjelmapalveluyrityksissä.
Kissanpäivillä tutustuttiin luonnonvara-alaan
Koulutuskeskus Salpauksen Asikkalan toimipisteessä vietettiin 22. - 23. tammikuuta avoimia ovia Kissanpäivien merkeissä. Kaksipäiväisen tapahtuman aikana oli mahdollisuus tutustua luonnonvara-alan koulutukseen ja opetustiloihin. Luonnonvara-alan koulutukseen tutustui kaikkiaan yli 1000 kävijää paukkupakkasista huolimatta.
Uuden eläinhoitolan avajaisia vietettiin lauantaina ja sen toiminta herätti kävijöissä suurta kiinnostusta. Vierailijoilla oli mahdollisuus tutustua uuden eläinhoitolan toimintaan, tiloihin sekä asukkaisiin. Paikalla oli myös henkilökuntaa kertomassa hoitolan toiminnasta ja vastaamaan vierailijoita askarruttaneisiin kysymyksiin. Hoitolan tiloissa oli myös mahdollisuus tutustua yhteistyökumppanien tuote-esittelyihin sekä tuoda oma koira geenitutkimuksen näytteenottoon.
Ohjelmallinen ja toiminnallinen puoli painottui lauantaille ja se keräsikin perjantaita suuremman kävijämäärän. Lauantain ohjelmassa oli luentoja, tuote-esittelyjä ja myyntiä, työpajoja sekä työnäytöksiä, jotka tutustuttivat vieraat luonnonvara-alaan. Työpajoissa sai testata taitojaan nahka-, savi- ja huovutustöissä. Näytöksissä pääsi tutustumaan nuotanvetoon, perhonsidontaan, hevosen kengitykseen, ratsastusnäytöksiin, biodieselin valmistukseen jne.
Maneesissa oli oppilaiden ratsastusnäytöksiä, talutusratsastusta ja oppilaiden järjestämä koirien Match Show, jossa oli neljä eri luokkaa: isot koirat, pienet koirat, lapsi ja koira sekä alle vuoden ikäiset pennut. Osallistumismaksuina kerätyt 425 euroa opiskelijat lahjoittivat Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen toiminnan tukemiseen.
Ulkosalla varsinkin perheen nuoremman väen suosikkeja olivat talutusratsastus, rekiajelu ja koira-ajelu pulkalla. Päijänteen jäällä puolestaan päästiin tutustumaan nuotanvetoon talviolosuhteissa. Ulkokahvilassa voitiin sitten nauttia lämmikkeeksi opiskelijoiden keittämät nokipannukahvit ja vastapaistettuja lettuja. Kahvilasta saattoi ostaa myös kotiin viemiseksi kalatalouden opiskelijoiden valmistamia kalajalosteita.
Paikalla oli myös Yleisradion Lahden toimitus
YLE:n juttu Kissanpäivistä
sekä Etelä-Suomen sanomat ja Radio Voima.
ESS:n juttu Kissanpäivistä + linkki Radio Voiman haastatteluun
Kissanpäivät on jokavuotinen tapahtuma.
Tervetuloa myös ensi vuonna Kissanpäiville!
Maatalousopetusta 100 vuotta, Lahti-Asikkala
Maatalousopetuksen juhlaa vietettiin Asikkalassa lauantaina 7.11.2009. Juhlan järjestivät Päijät-Hämeen Maaseutusäätiö ja Koulutuskeskus Salpaus yhdessä.
Päivän ohjelmaan kuului avoimet ovet, jolloin juhlaväellä oli mahdollisuus tutustua oppimisympäristöihin Asikkalan toimipaikassa. Museonäyttely oli koottu valaisemaan opetuksen muutosta kuvin ja työkaluin Lahden seudun maamieskoulusta vuodesta 1909 vuoteen 2009 luonnonvara-alan oppilaitokseksi.
Juhlapäivään oli saapunut useita entisiä opiskelijoita tapaamaan toisiaan. Juhlayleisöä oli kaikkiaan n. 300 henkilöä. Hämäläinen pitopöytä ja täytekakku kahvit tarjottiin koko juhlaväelle. Lounaan tarjoilu sujui samaan aikaan, kuin virallinen juhlanjärjestäjä delegaatio, otti onnitteluja vastaan yhteistyökumppaneilta. Päijät-Hämeen maaseutusäätiötä edustivat puheenjohtaja Olavi Peltola ja varapuheenjohtaja Eine Rosenberg-Riihimäki sekä Koulutuskeskus Salpausta edustivat rehtori Marita Modenius, apulaisrehtori Keijo Makkonen, koulutusjohtaja Raili Yrjölä ja koulutuspäällikkö Seppo Leppänen.
Juhla alkoi jousikvartetin soittamalla Sibeliuksen musiikilla. Juhlapuhuja oli maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila. Historiikki, Sata vuotta maatalousopetusta Päijät-Hämeessä, julkaisi tekijä rehtori Jaakko Vehmas. Opiskeluaikojen muistoja kertoi johtaja Tapani Mörttinen. Lausuntaa esitti juhlan juontaja Sisko Ojanperä. Päätössanat ja kiitokset lausui rehtori Marita Modenius. Juhla päättyi yhteisesti laulettuun Hämäläisten lauluun.
Sata vuotta maatalousopetusta Päijät-Hämeessä 1909- 2009 (pdf)
Luonto-ohjaajaopiskelijat vaelluksella
Seitsemisen kansallispuistossa
Koulutuskeskus Salpauksen luonto-ohjaajaopiskelijoiden koulutukseen kuuluu useita vaellusretkiä. Syksyllä 2009 aloittaneet opiskelijat tekivät opintojensa ensimmäisen vaelluksen Seitsemisen kansallispuistoon Kuruun syyskuun lopulla.
Männikköisten harjujen ja ruskan värjäämien soiden kautta kulkevilla poluilla ja pitkospuilla retkeiltäessä karttuivat erätaidot sekä kokemukset luonnossa yöpymisestä ja ruokailemisesta. Ensimmäiset yhteiset retket auttavat myös tutustumaan paremmin luokkatovereihin, joiden rinnalla taivalletaan opiskeluvuosina kilometri jos toinenkin. Samalla vaellusten kommellukset ja elämykset, Seitsemisen retkellä esimerkiksi Multiharjun aarnimetsäalueen kokeminen, kartuttavat tulevien luonto-ohjaajien tarinavarastoa. Näitä nuoruusvuosien sattumuksia sitten kertoillaan aikoinaan omille asiakkaille, jotka ylittävät ensimmäisiä soitaan oppaan perässä.
Lisätietoja vaelluskohteesta:
Seitsemisen kansallispuisto
Työssäoppiminen Afrikassa syksyllä 2008
Opiskelija: Sanna Siimelä
Paikka: Na’ankuse Wildlife Sanctuary, Namibia
Mikä sai sinut lähtemään työssäoppimisjaksolle ulkomaille?
Työskentely ulkomailla eläinten parissa on ollut haaveeni pienestä pitäen, seurasin aina luontodokumentteja ja haaveilin erityisesti gepardien hoitamisesta.
Miten päädyit Namibiaan?
Työssäoppimispaikan hakeminen kesti noin ½ vuotta. Lopulta paikka löytyi brittiläisen organisaation kautta. Ensin minua kiinnosti lähteä USA:han, mutta viisumin hankinta osoittautui hankalaksi ja kalliiksi. Organisaation kautta käytännön järjestelyt olivat joiltakin osin helpommat. Mutta kun en ole britti, monien asioiden hoitaminen osoittautuikin hankalaksi. Jos olisin lähtenyt itsenäisesti, olisin saattanut selvitä helpommalla.
Millaiset olivat ensitunnelmat Namibiassa?
Olimme ryhmässä, jossa oli porukkaa ympäri maailman. Osa oli vapaaehtoistyössä, osa lomalla, osa opiskelijoita. Majoituimme 3 hengen laboissa, joissa oli kiviseinät, telttakatos, moskiittoverkko, kangas verkon edessä, joustinpatjat ja peitot. Yöt olivat todella kylmiä, vain muutama aste lämmintä. Sähköä saatiin aurinkokennojen avulla ja vesi oli juotavaa.
Työssäoppimispaikassa oli sekä kesyjä että villejä eläimiä:
mangusti, kilpikonna, lehmä, hevonen, lammas, kani, kalkkuna, kana, hanhi, Afrikan ilves (= caracal), gepardi, leopardi, leijona, paviaani ja hyeenakoira
Työskentelimme 5 hengen ryhmissä lukujärjestyksen mukaan. Hoidimme eläinten lajinmukaisen ruokinnan. Eläimille pilkottiin sahaamalla lihaa, mikä saattoi kestää tunteja. Eläimille jaettiin myös hedelmäannoksia. Päivittäisiin työtehtäviin kuului eläinten liikuttaminen: caracaleja ja paviaaneja kävelytettiin pari tuntia päivässä. Paviaanipoikien otteet saattoivat olla rajuja, siitä minulla on muistona arvet kämmenessä! Paviaaninpoikaset olivat vuorotellen työntekijöillä hoidossa. Poikaset olivat vaipoissa kuin vauvat ja nukkuivat meidän kanssa.
Tehtävänämme oli hoitaa kotieläinten lisäksi kesyyntyneitä villieläimiä, jotka eivät enää pärjää luonnossa. Osa eläimistä pystyttiin palauttamaan takaisin luontoon hoidon jälkeen.
Työhön kuului myös esim. kasvimaan reunusten tekoa 40 asteen lämmössä. Aurinko nousi aamulla klo 7 ja laski klo 19, jonka jälkeen oli pilkkopimeää. Myös lämpötilanvaihtelut olivat suuret.
Koin suurena elämyksenä työskentelyn luonnonpuistossa. Tarkkailimme 11 päivän ajan luonnonvaraisia eläimiä ja niiden vointia, mm. gepardeja ja leopardeja, joilla oli radiopanta kaulassa. Tehtävänämme oli varmistaa, etteivät eläimet mene yksityisten farmien alueelle saalistamaan. Luonnonpuistossa telttailuun liittyi eräs jännittävä tapahtuma: Keskellä yötä havaitsimme, että joku liikkui telttojen välissä. Eläin pakeni paikalta, kun rupesimme pitämään meteliä. Aamulla tunnistimme eläimen jälkien ja ulosteen perusteella. Kyseessä oli täplähyeena, jolla on hyeenoista kovin puruvoima. Hyeena oli leikkinyt tavaroillamme esim. ottamatta kaverini Hennan kengän ja pureskelemalla sitä. Seuraavan yön nukuimme sitten varastorakennuksessa!
Mitä vinkkejä antaisit ulkomaille lähteville?
Ihan ensimmäiseksi sanoisin, että kannattaa lähteä! Kielitaitoa kannattaa vahvistaa ennen lähtöä. Matkaan kannattaa lähteä ennakkoluulottomasti ja nöyrällä asenteella.
Oma eläintenhoitajakoulutukseni nousi arvoon arvaamattomaan, sillä muut työntekijät eivät olleet kiinnostuneita kotieläinten hoidosta tai eivät olleet harjoitelleet sitä. Pääsimme näin ollen ohjaamaan muita tavallisimpien kotieläinten hoidossa. Kannattaa ruveta suunnittelemaan lähtöä hyvissä ajoin, että kaikki käytännön asiat tulee hoidettua.
Mikä oli työssäoppimisen anti sinulle itsellesi?
Työssäoppiminen ulkomailla vahvisti alanvalintaa. Koin, että matka oli myös sen testausta, miten pitkälle oma kantti kestää. Äärimmäiset olot – kielivaikeudet, olosuhteet ja kulttuurisokki – kasvattivat henkisesti.
Maaseutuyrittäjä
Marjanviljelijäksi opiskeleva Arto Viitailasta kertoo:
” Työni on käytännönläheistä ja seuraa vuodenaikoja, kasvu- ja korjuukausia pellolla ja metsässä sekä eläintenhoidon päivä- ja vuosirytmiä.
Käytännön työharjoitukset toteutetaan työssäoppien ja monipuolisella koulun opetusmaatilalla.
Opiskelemme kavereiden kanssa erilaisten kasvien kasvattamista, eläinten ruokintaa ja hoitoa, maatalouden koneiden ja laitteiden huoltoa ja korjausta.
Teemme opettajan ohjauksessa rakennus- ja metsänhoitotöitä sekä valmistamme biodieseliä koulun traktoreihin.
Ensimmäiseen opiskeluvuoteen kuuluu myös maatilan työt -niminen kesäjakso, jolloin teemme maatilan kevättöitä.”
