Kehitysvamma-alan opinnoissa pitää saada keskustella - Koulutuskeskus Salpaus
Salpaus > Ajankohtaista > Kehitysvamma-alan opinnoissa pitää saada keskustella
Opiskelijatarina
Tuula valmistui kehitysvamma-alan ammattitutkinnosta keväällä.
Tuula Nyman valmistui viime keväänä kehitysvamma-alan ammattitutkinnosta.
21.9.2015 9:35

Kehitysvamma-alan opinnoissa pitää saada keskustella

​Kehitysvammaisten hoitaja Tuula Nyman tietää olevansa oikealla alalla. Vielä lähihoitajaopintojen alkaessa hänestä piti kuitenkin tulla lastenhoitaja.

- Toisen vuoden keväällä järjestetystä koulutusohjelmainfosta se kaikki lähti. Kehitysvamma-ala oli tehnyt aistihuoneen, ja ajattelin että mä lähden tähän. Myös alan opettaja oli mahtavan innostava, ja sai minut hurahtamaan autismiin, Tuula kertoo.

Päätös erikoistumisesta oli tehtävä ennen kuin Tuula oli vielä päivääkään työskennellyt kehitysvammaisten parissa. Kevään kuntoutuksen työssäoppimisjakso vahvisti kuitenkin tunnetta oikeasta valinnasta.

- Olin ihan myyty. Tein jakson Sahaniemessä, jossa minulle kerrottiin, että tämä on haastavien talo. Pelästyin vähän, mutta siitä lähtien olen pysynyt haastavien kanssa.

Kehitysvammaisista puhuessa haastava tarkoittaa esimerkiksi aggressiivista tai itseään vahingoittavaa käytöstä.

Tuula valmistui vammaistyöhön erikoistuneeksi lähihoitajaksi Salpauksesta vuonna 2009. Jo opiskeluaikoina hän pääsi harjoitteluiden ja keikkatöiden myötä tutustumaan erilaisiin paikkoihin, kuten Kanervalan palvelukotiin, Sahaniemen hoitokotiin ja Heinolan työkeskukseen. Viimeisen työharjoittelun Tuula suoritti Launeen hoitokodissa, jonne jäi myös töihin.

Melko tavallisen näköisessä omakotitalossa asuu viisi aikuista, joiden kanssa työskentelee kaksi hoitajaa aamu- ja iltavuorossa. Erikoisen talosta tekee se, että sen asukkaat ovat kehitysvammaisia. Yhdelle heistä Tuula otti käyttöön tuntoaistiin perustuvan viestintätavan osana opintojaan. Esinekommunikaatio perustuu siihen, että tietty esine liittyy aina tiettyyn toimintaan.

- Meillä on sellainen ikääntyvä asiakas, jonka kuulo ja näkö mietityttävät. Jo nyt hän katsoo kaikkea tosi läheltä, ja mietin että kun vuosia tulee lisää, hän tuskin tulee pitämään silmälaseja saati kuulokojetta. Halusin kehittää jonkin keinon, jolla hän tietäisi, mihin on menossa. Käytännössä esimerkiksi viemme essun, kun on aika mennä ruokailuun, tuomme kengät, kun on aika mennä ulos, ja tietyn laukun, kun on aika lähteä kotiin.

Ammattitutkinto innosti ja päivitti tietoja

Esinekommunikaation kehittäminen oli osa kehitysvamma-alan ammattiopintoja, joihin Tuula hakeutui työskenneltyään hoitokodissa melkein viisi vuotta. Ryhmän keräsi kokoon Tuulan työnantaja eli Lahden kaupunki, ja koulutuksen järjesti Koulutuskeskus Salpaus. Työpaikan tuki auttoi opinnoissa.

- Molemmat esimieheni kannustivat ja tsemppasivat. He myös toimivat työpaikkaohjaajinani.

Ammatillisesta koulutuksesta onkin hyötyä myös työnantajalle. Opintoihin kuuluneen konkreettisen projektin lisäksi Tuula kokee saaneensa uutta intoa ja ideoita työhönsä.

- Opinnoissa parasta oli se, että pääsin muihin yksiköihin tekemään töitä. Muiden yksiköiden arki ja miten siellä eletään tuli oikeasti tutuksi. Se oli hyvin valottavaa.

Tutuiksi kävivät myös alan viimeisimmät kuulumiset.

- Valmistuin lähihoitajaksi vuonna 2009, ja aloitettuani ammattiopinnot vuonna 2013 kävimme apuvälinemessuilla. Teknologia on kehittynyt valtavasti. Nykyään esimerkiksi sähköpostin voi kirjoittaa katseella, kuinka upeaa.

Käytännössä ammattitutkinnon suorittaminen edellytti kahta lähiopetuspäivää kuukaudessa, minkä lisäksi tutkintoon sisältyi harjoitteluita eri yksiköissä sekä kotitehtäviä.

- Tehtävät veivät kyllä vapaa-aikaa, jotkut lopettivat siksi, että niitä tuli heidän mielestään liikaa. Mielestäni tehtävät olivat hyviä, paljon pohdintaa, kerro mitä mieltä olet, osallistu Moodlessa keskusteluun ja niin edelleen. Verkkotentitkin olivat soveltavia.

Opinnoissaan Tuula kiittelee myös mahdollisuutta keskusteluun, sillä työssä kehitysvammaisten kanssa täytyy jatkuvasti tehdä päätöksiä muiden puolesta.

-  Opettaja saattoi olla vartinkin hiljaa, antoi meidän keskustella ja kannusti siihen. Etiikasta keskusteltiin paljon.

Kouluttava työpaikka koukuttaa

Tuula valmistui viime toukokuussa kehitysvamma-alan ammattitutkinnosta, mutta into opiskeluun ja uuden oppimiseen ei ole vieläkään laantunut. Hän osallistuu ahkerasti työpaikan tarjoamaan täydennyskoulutukseen, joiden tarjontaa kiittelee.

- Haaveilen joskus opiskelevani puhevammaisten tulkiksi, mutta vielä en raaski jättää asiakkaita. Nyt ymmärrän sen, että ihmiset haluavat työskennellä samassa paikassa kymmenen vuotta ja vielä sen jälkeenkin.

Töitä riittäisi muuallakin, sillä kehitysvammaisten hoitajiksi ei ole aina tunkua.

- Joillain opiskelijoilla on ennakkoluuloja kehitysvamma-alaa kohtaan, mutta alkujärkytyksen jälkeen meillä harjoittelussa olleet ovat kyllä tykänneet. Alalla on töitä, jos sietää keikkalaisena olon. Ja suosittelenkin, että käy katsomassa monta paikkaa.

Kehitysvamma-ala on valtava ja vaihteleva työkenttä. Asukasyksiköitä on ääripäästä toiseen: sängyssä hoidettavia potilaita ja omissa asunnoissaan asuvia, jotka soittavat tarvitessaan apua. Töitä voi löytää myös koulujen erityisryhmistä tai päivätoiminnasta.

Vaikka ala on monipuolinen, tunnistaa Tuula yhden ominaisuuden, joka on tärkeä kaikille kehitysvammaisten kanssa työskenteleville.

- Kärsivällisyys, toteaa Tuula ilman epäilystäkään.

Teksti ja kuvat: Laura Uotila

http://www.facebook.com/salpaus
http://www.twitter.com/salpaustweet
http://instagram.com/koulutuskeskussalpaus#
https://www.snapchat.com/add/salpaussnap
http://www.flickr.com/photos/koulutuskeskussalpaus
LinkedIn
http://www.youtube.com/user/KoulutuskeskSalpaus
http://www.salpaus.fi/Sivut/rss.aspx