Kalanjalostajan tutkinnosta intoa perheyritykseen - Koulutuskeskus Salpaus
Salpaus > Ajankohtaista > Kalanjalostajan tutkinnosta intoa perheyritykseen
Opiskelijatarina
Kuva: Jorma Kääpä
16.12.2015 15:35

Kalanjalostajan tutkinnosta intoa perheyritykseen

Kun Karoliina Kääpä aloitti kalanjalostajan opinnot Koulutuskeskus Salpauksen Asikkalan kampuksella, oli hän ryhmänsä ainoa tyttö. Hän oli myös yksi porukan kokeneimmista kalankäsittelijöistä.

- Luulen, että työtodistukseni ja kokemukseni tekivät vaikutuksen. Olin jo kalastanut ja jalostanut, ja silti halusin opiskella, kertoo Karoliina, joka valmistui kalatalouden perustutkinnosta keväällä 2012.

Kokemusta kalastuksesta ja siihen liittyvistä tehtävistä oli kertynyt perheyrityksessä, jossa Karoliina kasvoi kalastuksen ympäröimänä. Vaikka hän on kalastaja jo neljännessä polvessa, kävi nuorella Karoliinalla mielessä myös muut alat ja mahdollisuudet. Lukion jälkeen tie vei muutamaksi kuukaudeksi Kotkan merikouluun, mutta elämäntilanne toi takaisin Kuhmoisiin Päijänteen rannalle.

Vielä kalanjalostajan opinnot nainen aloitti sillä ajatuksella, että tutkinto on hyvä olla, jos töitä hakee muualta. Päätös perheyritykseen jäämisestä vahvistui opiskeluaikana.

- Veri vetää kalastukseen. Päätökseen vaikutti myös rakkaus perheeseen, yritykselle ei ole muita jatkajia ja veljen kanssa tarvitsemme toisiamme yrityksen pyörittämisessä.

Yrittäjyys on muutenkin Karoliinan juttu, sen hän huomasi viimeistään suorittaessaan työssäoppimisjaksoa helsinkiläisessä kalanjalostustehtaassa.

- Se oli maalaistytölle aika elämys. Kalatehtaalla koneet teki aivan kaiken, mitä täällä maalla tehdään käsin.

Ellei perheyritys olisi imaissut mukaansa, Karoliinan löytäisikin kalanjalastamon sijaan luultavasti kalatiskin takaa asiakkaita palvelemasta.

Veneessä solmittiin ystävyyksiä

Vaikka kalastusopit Karoliina sai pääasiassa isältään, opettivat Asikkalan vuodet lisää etenkin kalanjalostuksesta. Käytännössä oppineelle kalastajalle uutena tuli myös kalastusmenetelmien teoriapuoli. Elävimmät muistot jätti kuitenkin käytännössä tekeminen.

- Oltiin paljon järvellä ja luonnossa, opiskelu ei ollut vain penkissä istumista.

Opiskeluajoista on jäänyt mieleen myös NY-yritys Kaapo ja tytöt, jonka kautta Karoliina opiskelukavereidensa kanssa myi ja markkinoi kalajalosteita. NY-yrityksen asiat olisi voinut hoitaa paremminkin, mutta kokemuksesta jäi positiivinen mieli ja kestäviä ystävyyssuhteita.

- Meillä oli pieni ja tiivis ryhmä, joten kaveruussuhteita syntyi. Pidän edelleen yhteyttä joihinkin opiskelukavereihini, jotka asuvat ympäri Suomea.

Kalastaja on luonnon armoilla

Karoliina on aina viihtynyt luonnossa, ja mahdollisuus työskennellä siellä on hänelle yksi kalastajan ammatin parhaista puolista. Välillä sama luonto tosin aiheuttaa vastoinkäymisiä – ja aika usein keli on ikävä.

- Tällaisen harmaan sateisen päivän voisi viettää muuallakin kuin järvellä palelemassa, Karoliina toteaa haastattelupäivän aamuna.

Hänen mukaansa yksi kalastajan tärkeimmistä ominaisuuksista onkin reippaus. Luovuttaa ei saa, vaikka joskus olisi vaikeaa. Alaa Karoliina suosittelee sellaisille, jotka siitä oikeasti tykkäävät.

- Ei kannata tehdä töitä, joista ei nauti, hän toteaa ja lähtee harmaanakin päivänä Päijänteelle.

Lisätietoja

Kalatalouden perustutkinto

teksti: Laura Uotila, kuvat: Jorma Kääpä, Sisko Kääpä

http://www.facebook.com/salpaus
http://www.twitter.com/salpaustweet
http://instagram.com/koulutuskeskussalpaus#
https://www.snapchat.com/add/salpaussnap
http://www.flickr.com/photos/koulutuskeskussalpaus
LinkedIn
http://www.youtube.com/user/KoulutuskeskSalpaus
http://www.salpaus.fi/Sivut/rss.aspx